Talvi kesäsäässä.

On todella hassua ja outoa, että tänä talvena ei takapihalle sada lunta. Pakkanen ei kiristy eikä toppavaatteita tarvita. Paitsi espanjalaiset käyttävät toppavaatteita, koska +6 kylmimmillään päiväksi laskenut lämpö on jo heille eksoottinen kokemus. Itse en ole mukaan edes ottanut minkäänlaisia talvivaatteita. Toki lämmintä vaatetta on muttei ihan toppavaatteita. Enkä ole tarvinnutkaan. Tämän postauksen perimmäinen aihe ei kuitenkaan ole lämpö.

Vaan mennäämpä kuvien kautta tämän hetkiseen tunnelmaan.

Rakastan sitä kun taivas tulee vaaleanpunaiseksi, oranssiksi, ja punaiseksi. Sekä kaiken muun väriseksi siinä samalla. Ja upeata on myös saada katsella kun taivas vaihtaa väriään pikkuhiljaa. Iltaruskon puna vaihtuu sulavasti sineen joka tummuu hiljalleen. Tämä kaikki on ohi puolessa tunnissa, jonka jälkeen taivaan tumma sini vaihtuu yön kirkkaan mustaksi tähtitaivaaksi.

Palmut ovat harvinaisempi kuvauskohteeni, mutta välillä niitäkin tulee kuvattua. Usein ne ovat silhuettina auringonlasku kuvissani. Pääkohteeni kun tällähetkellä on aallokko ja meren eri puolet.

Tämä kuva sai minut heräämään. Kun todellakin on näin kaunis maailma ja upea luonto ja eläimet. Miksi me haluamme pilata sitä saasteillamme. Otathan sinäkin huomioon ostoksistasi syntyvän jätteen ja vaihdat tuotteita ekologisempiin vaihtoehtoihin. Kauppakassi kestokassiksi on helpoin tapa aloittaa kulutustuotteidesi vaihto kestäviksi ja järkeviksi.

Kun olen täällä yksin. Niin vapaa-aikani kuluu rannalla. Jahtaan valoa ja varjoja. Aaltojen yhteistä sopua ja roiskeita. Auringonlaskun aikaan saatan istua samassa paikassa ja odottaa täydellistä roiskahdusta. Mutta vaikka rakastankin tätä täydestä sydämestäni ja voisin olla koko ajan kuvaamassa kaikenlaista dokumentaarista. Niin silti otan itselleni taukopäiviöä ja saatan mennä kuvauskohteisiin ilman kameraa, jotta saan uusia inspiraatioita ja mielikuvitukseni jaksaa taas innokkaasti toimia.

Tällaisia terveisiä tällä kertaa täältä Espanjan aurigosta. Ja välillä pilvisten päivien keskeltä.